Fyysinen kunto (mitat, cooper, voima yms)

[lerppu]

Jalat joskus jää tällasella voimaliikkeitä kammoksuvalla, pumppia etsiskelevällä, apuliikkeiden vatkaajalla huomiotta - aina pitkät housut jalassa!

Mutta-mutta: isot pojat yheskytluvulla opetti reenaamaan ja vanhan koulun opeilla mennään, silloin kun jaksetaan... - Mitä h**vettiä on tapahtunut salilla käyville junnuille? Himmeetä pumppaamista jollain kilon painoilla ja PELKKIÄ apuliikkeitä - hyvä jos osaavat penkata... Näenkö oikein vai olenko yksin harhaisen havaintoni kanssa. Onko treenaaminen muuttunut ja minä jämähtänyt menneeseen?

Jaan hiukan nöösisti nykyään oman reenin 3 x viikko ja kyllä tissi, haukkari ja ojentaja-päivänä (viikon tärkein ja joskus ainoa päivä, khöh) penkataan juuri niin paljon kun uskalletaan tai kuinka nättejä tyttöjä nyt paikalla onkaan...

Sitten kun salaa käydään jalkapäivä tekemässä, niin kyllä silloin kyykyssä pitää käydä. Ja tietenkin treenataan VAPAILLA painoilla, en ymmärrä sitä tarvetta nytkiä jossain epileptisissä vekottimissa. Olkapää-selkä päivänä skipataan rennon lennokkaasti maastaveto - lähes aina, jollei joku muukin jolla on takanaan loistava tulevaisuus innostu muistelemaan menneitä ja nosta hiukan tarpeettoman isoja rautoja, noin niinkuin sitä peck-deckiä nytkivää metroseksuaalia järkyttääkseen vähäsen.

Mutta oon kai tullut vanhaksi, kun nuorisoa lähdin parjaamaan. Hyvä on kun salilla käyvät, ettei tarvii R-kioskin ikkunoita rikkoa miehisyyden tunnoissansa!

[sanctus]

Sali jolla itse käyn, on kyllä suhteellisen hyvin edustettuna vapaiden painojen osaava käyttö mukaan lukien penkki ja kyykkyteline salilla käyvien henkilöiden iästä riippumatta. Ja jos oma silmämääräinen havaintostereotypiani pitää paikkansa, niin tuossa paikassa nuoremmat tyypit pyrkivät pikemmin tekemään liian pitkiä sarjoja liian isoilla painoilla. Erityisesti kyseinen "ongelma" koskee poikia sen syitä kummemmin pohtimatta.

Itselläni suhde pitkiin sarjoihin pienillä painoilla sai uuden näkökulmen nähtyäni erään suomalaisen kilpamelojan treeniohjelman, jossa mm. penkkipunnerruksessa nosteltiin n. kahtakymmentäkiloa + tanko x 20 sangen kiihkeällä tempolla. Itsekin sitten aloin hinkata satunnaista saliohjelmaani hieman tuohon suuntaan.

Hauskaa ja humoristista hommaahan toi salilla käyminen. Vähän sellaista Kummeli-henkistä menoa.

[Jonzan]

Ikä:26
Pituus:185
Paino:90-100, riippuen oonko käyny paskalla ja kuinka hyvä leffa tuli edellisenä iltana

Penkki: Ykköstä en oo pariin vuoteen koittanu, mutta kolmosen saan 130-kilolla
Maastaveto: 245kg meni joskus, sitte rupes selkä oikuttelemaan ja jääny vähän vähemmälle
Kyykky:Polvi leikattu kolme kertaa, mutta omalla painolla pääsen yhellä jalalla hyvin alas ja ylöskin vielä. Joku 60-100kg on sarjapainoina

Nykyään kyllä koittaa vaan pysyä hyvässä tasapainossa parisuhteen\kuntoilun\töiden kanssa. Eli semmosta perus kunnon ylläpitämistä. Jotain noista kolmesta kun tekee liikaa, muut kärsivät. Autojakin pitäis jossain välissä vielä keretä rakentelemaan.

[Tazio]

Jalat joskus jää tällasella voimaliikkeitä kammoksuvalla, pumppia etsiskelevällä, apuliikkeiden vatkaajalla huomiotta - aina pitkät housut jalassa!

Mutta-mutta: isot pojat yheskytluvulla opetti reenaamaan ja vanhan koulun opeilla mennään, silloin kun jaksetaan... - Mitä h**vettiä on tapahtunut salilla käyville junnuille? Himmeetä pumppaamista jollain kilon painoilla ja PELKKIÄ apuliikkeitä - hyvä jos osaavat penkata... Näenkö oikein vai olenko yksin harhaisen havaintoni kanssa. Onko treenaaminen muuttunut ja minä jämähtänyt menneeseen?

Jaan hiukan nöösisti nykyään oman reenin 3 x viikko ja kyllä tissi, haukkari ja ojentaja-päivänä (viikon tärkein ja joskus ainoa päivä, khöh) penkataan juuri niin paljon kun uskalletaan tai kuinka nättejä tyttöjä nyt paikalla onkaan...

Sitten kun salaa käydään jalkapäivä tekemässä, niin kyllä silloin kyykyssä pitää käydä. Ja tietenkin treenataan VAPAILLA painoilla, en ymmärrä sitä tarvetta nytkiä jossain epileptisissä vekottimissa. Olkapää-selkä päivänä skipataan rennon lennokkaasti maastaveto - lähes aina, jollei joku muukin jolla on takanaan loistava tulevaisuus innostu muistelemaan menneitä ja nosta hiukan tarpeettoman isoja rautoja, noin niinkuin sitä peck-deckiä nytkivää metroseksuaalia järkyttääkseen vähäsen.

Mutta oon kai tullut vanhaksi, kun nuorisoa lähdin parjaamaan. Hyvä on kun salilla käyvät, ettei tarvii R-kioskin ikkunoita rikkoa miehisyyden tunnoissansa!

Joo, saman tyylistä havaintoa olen tehnyt. Pirusti kaikenmaailman eristäviä liikkeitä näkyy monen ohjelmassa olevan. Näin vanhasta ol skool miehestä näyttää usein, että Weiderin menetelmä on tullut takaisin, mutta ilman raskaita osia. Paitsi kaikki kyllä penkkaavat

Oma vakiosali on onneksi vähän liian karu metroille - ja itseasiassa naisillekin - vakiojengin ydin koostuu vapaiden painojen alueen rumista ja pahoista + toisen puolen hyvistä (puolen tusinaa senioria), joten pahinta SATS menoa tuolla ei ihan päivittäin näy.

Tänäänhän kun on Kansainvälinen Rintapäivä (TM) otin kakkosia, pari kovaa kolmosta lattialta ja sama 6" lankkua smithissä simuloiden (yksin treenamisen haittapuolia) ja vähän ojentajia ja olkia till.

-Tazio

[Carlos]

http://www.youtube.com/watch?v=9zcA7xquyBY" onclick="window.open(this.href);return false; Ai näin

[Shuttle]

Meillä on töissä hyvä muutaman hengen saliporukka, koska sali löytyy työpaikkaetuna. Se on kämyinen, kellarissa, pimeä ja siellä haisee pahalta. Vapaita painoja on ja siellä harjoitellaan... Itseäni jäi lähinnä harmittamaan kaikessa tässä se, että löysin saliharrastuksen niin myöhään - 25-vuotiaana. Tosin nyt on kolmen vuoden aikana hyvin noussut paino 77kg -> 86kg ja oma peilikuva miellyttää silmää. Tulee kyllä paha mieli, kun käy jossain Elixiassa tms. olosuhteiden pakosta jos on esim. ollut työmatkalla tms. Kuten jo todettuakin, porukat veivaa jotain haukkaria 40x120 sarjaa ja that's it. Missä ovat vapaiden painojen moninivelliikkeet? Missä on mave? Kyykky? Cooperia ei ole tullut taas juostua muutamaan kuukauteen, mutta viimeksi meni 3140 metriä, mikä oli vissiin jonkinlainen hyvä lukema tän ikäiselle it-jannulle... noh, 12 minuuttiahan se vain oli

[h_lauri]

^Ei toi noin nuorelle o kummonenkaa matka, paitti jos o sata kiloo ylipainoo.

Mun ikäselle toi kolme tonttuu kuupperiss olis sama ku pääsis paratiisiin niide naispuoliste neitsyide kans puljaamaan.

[Shuttle]

^Ei toi noin nuorelle o kummonenkaa matka, paitti jos o sata kiloo ylipainoo.

Mun ikäselle toi kolme tonttuu kuupperiss olis sama ku pääsis paratiisiin niide naispuoliste neitsyide kans puljaamaan.

Joo sitä mäkin tässä ajan takaa, ettei nyt mun mielestä toi ole siinä mielessä mitenkään "ylikova" suoritus. Tottakai kun sitä on hyvässä kunnossa ja pyöräilee sekä löytyy todella liikunnallinen harrastus, niin tavallaan toi hölkkä tulee enemmänkin bonusetuna tohon päälle... kattoo sit 20 vuoden päästä, josko pääsis paratiisiin!

[Ciancarlo]

Heh, laitanpa minäkin:

ikää 41 v, 183 cm, 94 kg.

Cooperissa ennätys 3400 m (armeijassa 21 v sitten), firman kuntotestissä 2 viikkoa sitten 3050 m. Leukoja menee noin 25, penkissä ykkönen n. 140 kg

Päivitys:

ikää nyt 48 v, 183 cm edelleen, 86 kg.

Samaisessa firman kuntotestissä runsas kuukausi sitten 3050 m, leukoja 32, penkissä ykkönen enää 130 kg.

Paino on pudonnut, kun aloin juoksemaan enemmän verrattuna aiempaan ja vähensin (minulle) isojen painojen kanssa treenamista. Treenipaikkana ns. pommisuojasali, jossa vain vapaita painoja ja ylätalja ja jossa käy sellaisia hevosen kokoisia karjuja tekemässä pikku voimannostoharjoituksia.

Kun ikää on tullut, palautuminen on hidastunut selvästi - kovan mave- tai kyykkytreenin jälkeen kroppa on melkein viikon kuin hakattu. Pitäisi vissiin hiukan yrittää rauhoittua, sillä ei tässä enää mihinkään olympialaisiin treenata.

[lerppu]

Strategiset mitat:
36V, tasan yhtä lyhyt kuin Ciancarlo ja se painokin tuli tänä aamuna mittaroitua ehkäpä jopa käynnissä olevan keskustelunkin vuoksi. Vaaka näytti 98 kiloa. Mukava kun se on pysynyt jo tovin alle satasessa, olin vuosikausia päälle 110 ja se oli hieman turhan raskasta. Ja ne miestissitkin on vähän luotaantyöntävät (raja tuli vastaan kun hampaita pestessä lätkivät rytmissä toisiaan vasten aplodeja).
Intissä juoksin kerran cooperin. En 12 minuuttia, vain tasan siihen kyltille, jossa luki 2300 metriä. Ehdin polttamaan röökin ennenkuin aika tuli täyteen.
Leukoja 2 - jos oikein nostaa päätänsä, niin sitten vain se 1.
...Aerobinen puoli silloin tällöin jää tekemättä... Urheilun monilahjattomuus! Ruohokenttien shakkia olen pelannut ja hieman enemmän tosissaan sekä pidempään judo-iskuja jaellut. Sittemmin olen ollut hyvä katselemaan urheilua televiissiosta.

[Antijape]

ikää nyt 48 v, 183 cm edelleen, 86 kg.

Samaisessa firman kuntotestissä runsas kuukausi sitten 3050 m, leukoja 32, penkissä ykkönen enää 130 kg..

Hatunnoston arvoisia lukemia, varsinkin kun ikää katsoo! Ei sillä että iällä olisi tulosten kannalta niin suurta merkitystä vaan sillä että prosentuaalinen osuus samanikäisistä jotka tuohon pystyvät on melko pieni. Arvostusta kasvattaa edelleen juurikin se että töitä on tehtävä melkoisesti enemmän tuloksissa pysymiseksi kun verrataan vaikka 25v henkilöön. Keep up the good work, vaimitenseoli.

[Shuttle]

^Ehdottomasti samaa mieltä! Tuossa iässä yli kolme kilsaa päihittää varmaan reilu 90% koko ikäluokasta. Kunnioitettava saavutus kaikinpuolin!

[h_lauri]

Heh, laitanpa minäkin:

ikää 41 v, 183 cm, 94 kg.

Cooperissa ennätys 3400 m (armeijassa 21 v sitten), firman kuntotestissä 2 viikkoa sitten 3050 m. Leukoja menee noin 25, penkissä ykkönen n. 140 kg

Päivitys:

ikää nyt 48 v, 183 cm edelleen, 86 kg.

Samaisessa firman kuntotestissä runsas kuukausi sitten 3050 m, leukoja 32, penkissä ykkönen enää 130 kg.

Haen takkini...

[Antijape]

^ http://www.youtube.com/watch?v=c3OM2MA1pic" onclick="window.open(this.href);return false;" onclick="window.open(this.href);return false;

[jknracing]

Lihaa ku mursussa, voimaa ku matikassa. Maasta lupaan nostaa oman painoni. :p

http://www.youtube.com/watch?v=x6ligTvg2lY

[SaLexi]

Itseäni ei ole koskaan salilla käynti kiinnostanut. Aion taas kyllä yrittää innostua asiasta, kunhan keksin jostain lisää aikaa vuorokausiin. Tai lopetan tekosyiden keksimisen.

Pari kertaa viikossa koitan käydä harrastamassa Krav Magaa. Sitä on tullut 7-8 vuotta harrastettua, ja välillä tuntuu edelleen siltä, ettei mitään osaa, vaikka ehkä jotain pientä onkin selkärankaan saattanut iskostua. Mukavan monipuolinen laji, joka ei ala niin helposti tylsistyttämään.

Kunto on ihan hyvä, mutta mahaa pitäisi pienentää, tältä näyttää 180cm ja 115kg salilla:


Mutta kyllä se läskilläkin jalka nousee:

[Shakal]

Sali ei ole koskaan ollut juttuni. Kaikenlaista muuta rääkkäystä on tullut harrastettua. Omakotitalo, muksu, ym vähän vei huomion urheilulta hetkeksi, mutta kesä-heinäkuusta sitä ollaan jaksettu tempoa taas hyvällä tahdilla.

Tämän hetken aamureeni:
~Tunti reipasta juoksua (matka aika vakio, mutta nopeus riippuu aamusta).
Kahvakuulasarja 3x (tällä hetkellä 16kg kuulalla):

• 20x kulmasoutu
• 20x etuheilautus
• 20x kyykky ja pystypunnerrus
• 20x vatsarutistus
• 10+10x sivutaivutus
• 20x "kauppakassi"

Tuo toistuu 3 päivää putkeen, jonka jälkeen päivä lepoa.

Sulkapalloa tunti 2x viikko ja uintia ~kerran viikossa, 2km tulee uitua kerralla.

Harrastin tosiaan ennen maastofillarointia muutamassakin luokassa, mutta viimeinen niitti raajaloukkaantumisien jälkeen oli oikean silmän vamma.

[MarcusV]

No ok, tulee sitä toisinaan käytyä vähän salilla. Tekemässä niin niitä raskaita moninivelliikkeitä kun myös ihan puhtaasti pitkiä giant settejä kunnon poltteella. Pääasia että on vaihtelua ja treeni menee perille ja tulosta tulee. Perusasiat on ne millä sitä kehitystä tulee, nykyään tehdään asioista ihan liian monimutkaisia ja kopsaillaan joidenkin jenkki IFBB pro liharekkojen ohjelmia ja se näkyy myös siellä teinien riekkumisessa siellä salilla. Pitäisi vaan keskittyä olennaiseen eikä tehdä yksinkertaisesta lajista liian vaikeaa nopeiden tulosten toivossa sillä niitä ei yksinkertaisesti ole, jos sulla ei ole aikaa kehittää itseäsi noin 10-20 vuoden ajan niin sitten todennäköisesti on väärä laji, mitään fysiikkaa ei ole rakennettu vuodessa tai kahdessa vaan ne lehtien jenkkistaratkin on tehny sitä todennäköisesti jo toistakymmentä vuotta. Se tekee tästä aika palkitsevaa ja koukuttavaa.
Vasta kuutisen vuotta elämä perustunut oikeastaan suurimmaksi osaksi tämän elämäntavan ylläpitämiseen lukuunottamatta noita nuoruuden räpistelyitä, kamppailulajeja, uintia+juoksua ja välillä näytti siltä että on meikäläisen jumpat jumpattu mutta nyt taas kohti seuraavaa tavoitetta, vielä uupuu 5-10 kiloa puhdasta lihaa ympäri kroppaa ennenkuin se tavoite on saavutettu
Tuosta nyt muutama foto tän vuoden dieetiltä.

http://aijaa.com/zQrAdq" onclick="window.open(this.href);return false;
http://aijaa.com/Ur1Up6" onclick="window.open(this.href);return false;

[Tazio]

Erittäin hyvä rantakunto!

Ovatko nuo mainitsemasi tavoitteet henkilökohtaisia vai kilpailullisia; cbb/bb?

-Tazio


Sent from my iPhone using Tapatalk

[MarcusV]

Erittäin hyvä rantakunto!

Ovatko nuo mainitsemasi tavoitteet henkilökohtaisia vai kilpailullisia; cbb/bb?

-Tazio


Sent from my iPhone using Tapatalk

Kiitos

Tänä vuonna piti lähteä kasikymppiin kehonrakennukseen mutta tuli sitten heti dieetin alkuvaiheessa kuukauden sairasloma kun hoidettiin vähän synnynnäistä vikaa kropasta. Eikä dieetti nyt muutenkaan oikein niin että olisin ollut tyytyväinen kuntoon, eli nyt vaan sitä lihaa kroppaan ja katsotaan sitten josko sitä nousisi lavalle, sen teen vasta sitten kun uskon että on mahdollisuus jotain voittaakin

[Alfissimo]

Nyt ei kehtaa laittaa lukuja, kun kroppa prakaa peräkkäin eri paikoista (polvi paskana, selässä väljää + muuta vaivaa, olkapäässä jotain osittain irti, juuri parantunut ojentajan revähdys...) eikä aina osaa syömistä vahtia, vaikkei mitään pystyisikään tekemään.

Nyt (koputan puuta) on taas sellainen vaihe, ettei mikään pahemmin kiusaa ja voi taas pienillä painoilla alkaa muistuttelemaan lihaksille olemassa oloaan. Ilmeisesti juurikin näillä lerpun mainitsemilla tukiliikkeillä sitten, mutta rajumpaa ei paikat kestä, mm. tangon kanssa kaikki maastanostot ja kyykky poisuljettuja toistaiseksi. Sitten kun, joo se perinteinen KUN, tai ehkä JOS kroppa joskus antaa myöten, voi alkaa kokeilemaan vähän varsinaisia voimaliikkeitäkin.

[PRO]

185cm/115kg

Joo, missimitat kaukana ja kestävyysurheilua karsastan voimakkaasti. Amerikkalainen jalkapallo ollut meikän sydäntä lähellä. Sitä on pelattu ja katsottu eri vinkkeleistä.

Ainoa tulos tältä syksyltä on 100m/14,8s. Väitän ihan ookoo tulokseksi tällä massalla ja peruiksi jenkkifutiksesta, jossa luotiin voima jalkoihin...

[MarcusV]

Nyt ei kehtaa laittaa lukuja, kun kroppa prakaa peräkkäin eri paikoista (polvi paskana, selässä väljää + muuta vaivaa, olkapäässä jotain osittain irti, juuri parantunut ojentajan revähdys...) eikä aina osaa syömistä vahtia, vaikkei mitään pystyisikään tekemään.

Nyt (koputan puuta) on taas sellainen vaihe, ettei mikään pahemmin kiusaa ja voi taas pienillä painoilla alkaa muistuttelemaan lihaksille olemassa oloaan. Ilmeisesti juurikin näillä lerpun mainitsemilla tukiliikkeillä sitten, mutta rajumpaa ei paikat kestä, mm. tangon kanssa kaikki maastanostot ja kyykky poisuljettuja toistaiseksi. Sitten kun, joo se perinteinen KUN, tai ehkä JOS kroppa joskus antaa myöten, voi alkaa kokeilemaan vähän varsinaisia voimaliikkeitäkin.

Ihan turha se on sillon taistella tuulimyllyjä vastaan jos paikat ei kestä, parempi tehdä sitä mitä pystyy jopa vähän tekemäänkin kun maata sitten sairaspedissä sen takia että meni repimään ja paikat laukes taas

[sanctus]

Mikäli mieli on häiriintynyt ja isot maratonkilpailut kiinnostavat, voin viime sunnuntain perusteella suositella Berliinin kansainvälistä juoksuhassuttelua. Reitti on töykeän nopea, kannustusta ja kanssajuoksijoita riittää koko reitille ja tunnelma on railakas. Vaikka tänäkin vuonna reitillä tehtiin uusi me 2:03:xx (juoksijana taisi olla jo osaamisensa näyttänyt Kiptang),en itse tohtinut lähteä moiseen kyytiin, vaan lönköttelin maaliin muutaman minuutin alle neljän tunnin. Ts. pk-lenkkiä mukaillen ja vikalla 20:llä sitten vähän kiristellen.

Hiton tyytyväinen olen kyllä juoksuun. Todelle pehmeä ja leppoisa (ensi)maraton, jota seurasi seuraavan aamun hunajaisen hyvä fiilis. Ainoa kiputilakin koko reissulla oli todellinen yllättäjä eli oikean isovarpaan kynsi, joka hakkasi lähes 40 kilsaa kengän kärkeen. Edes kenkien uudelleen sitominen ei tuottanut parannusta. Seurauksena hitaasti väriään tummemmaksi vaihtava kynnenalus. Mutta muuten maratonista voi sanoa sen, että suositellaan tämmöistä hommandeelia.