Pitkästä aikaa olen taas ehtinyt roikkua forumin sivuilla useamman illan ja lueskellut ihmisten tarinoita laidasta laitaan. Itku ja ikävä vanhaa 159 farkkua vitosen dieselillä puski taas kerran silmään, josta tuli mieleeni perustaa otsikonmukainen aihe. Alfan myynnistä tulee kevättalvella jo kolme vuotta, mutta yli en siitä vaan ole päässyt. Onneksi tuo 147 vähän lohduttaa ja lieventää tuskaa, mutta mutkatiet ja vitosen murina kummittelevat vielä öisin. Oh baby, come back home!
164 V6. Osin siksi että se oli oikein kiva auto, osin siksi että se liittyi hienoon elämänvaiheeseen. Olen aina välillä harkinnut ostavani sen takaisin, mutta
Kun Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran,
niin tiedän, yhtä en koskaan saa.
On nuoruusaika tuo jäänyt taa.
Plymouth Fury 2DHT. Huomasin että on kaupan tasan samanlainen, vielä samalla ulkovärityksellä vinyylikattoa myöden! Omassa yksilössä erona oli sohvapenkki ja kasipallo rattishifterin päässä. Niinkuin kuuluu. http://m.nettiauto.com/plymouth/fury/59 ... 4&vifNav=Y" onclick="window.open(this.href);return false;
Ei siihen auta muu kuin hankkia toinen tilalle.
Itsellä oli vuosia sitten jokin hetkellinen älli myydä oma sivari. Kaupat ostajan kanssa jäivät silloin kiinni ihan jostain mitättömästä. Muistaakseni parista sadasta eurosta..
Onneks ei tullut kauppoja.
Rasvista peesaten 164 V6 ja osin samoista syistäkin. Nuoruusajan auto, joka joutui seisomaan kuskin perheellistyessä. Valitettavasti joutui paaliin liian ruosteen takia, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, ja tätä nykyistä 156:sta parsiessa, ei ko. yksilö niin ruosteessa ollutkaan. Siksi harmittaa vaan entistä enemmän . Onneksi auton sielu vielä on tallessa ja odottamassa omaa osuuttaan QV:n kunnostuksessa.
Poikamiehen on helpompi löytää itselleen hyvä nainen, kuin ruosteeton 156.
Saksasta hakemani timantin 164 V6 Superin myynti harmittaa joskus vieläkin. Toki aikakin kultaa muistot, mutta se oli sentään laatuauto verrattuna tähän 156:een. Ehkä 16 vuotta kahden 164:sen ratissa oli kuitenkin tarpeeksi
Hmm, joidenkin autojen myynti on harmittanut joskus ja jonkin aikaa, mutta ei nyt yht'äkkiä tule mieleen mitään erityistä.. Yleensä tilalle on aina löytynyt jotain korvaavaa.
740 Turbo. Tuli kouluaikoina pistettyä katolleen joululomalla kotona käydessä. Syynä onnettomat vanhat kovakumikaksinastaajäljellä-renkaat ja lastutettu on-off-turbokone. Mittari oli pysähtynyt 489tkm:n kohdalle ja siltikään laitteessa ei ollut mitään muuta vikaa, mitä nyt nappiviitosta joutui yhden kerran modaamaan. No läjäänhän se meni ja tieliikennöinti päättyi, sai sittemmin uuden elämän moottorinsa osalta jääradalla. On ikävä edelleen...