Mamas Classics eka kertaa koettu, autokunta Fiat 127, Tritonus / Keltsi kiittää.
Pahuksen hieno tapahtuma ja hienot reitit molempina päivinä. Lauantain jälkeen ei meinannut uskoa tuloslistaa, yhdestä maksimitöröilystä huolimatta keikuimme kokonaiskilpailun sijalla 10. Sunnuntai palautti homman uomiinsa, mokasin ekan ja viimeisen rastin todella pahasti, eikä niistä sakoista noustu plussalle edes täydellisellä valokuva-albumilla.
Kehityskohteet tuleville vuosille on siis selvät:
- kuski, joka ei kiilaa kelloa
- kuski, joka osaa kellon
- kello, jonka kuski näkee helposti
- kello, joka käynnistyy tarvittaessa, niin ei tartte ajaa Pyynikkiä mutulla
- fyssari/jäsenkorjaaja/hieronta/tjms jotta pää kääntyy notkeasti
- selkeä ymmärrys auton mitoista ja pyörien sijainneista
Epäonnistumisista huolimatta reissussa oli paljon hyvääkin, kaikkiaan jäi selkeästi plussalle tämä minun kirjoissa. Ja eihän ne omat virheet tapahtuman vikoja tietenkään olekaan. Onpahan jossiteltavaa ja jälkipuhetta riittää - Mielestäni hyvän, kiinnostavan ja onnistuneen tapahtuman merkki.
"Lähdetään ihan rauhaksiin, meillä ei ole mikään kiire..." (Ajetaan hissuksiin, vilkutellaan toimitsijoille)
"Jaa tää jatkuu tonne asti, nosta vauhtia vaan... " (Lisään vähän vauhtia. Toinenkin käsi rattiin kiinni)
"Niin siis lisää nyt vaan. Anna mennä nyt vaan!" (Vedetään loppu sen mikä vehkeistä irtoo)
Priceless.
