Ai mikä kelirikko.. Onnistuin jäämään Alfalla jumiin tielle. Olen tuossa meidän kotitiellä (kilometrin hiekkapätkä), seuraillut miten tien vieressä yhdellä kohtaa olevalta vinolta pellolta on pikkuhiljaa valunut vettä ja veden pinta ojassa on noussut päivittäin. Eilen iltapäivästä se oli sitten saavuttanut tien pinnan. Ei mitenkään massiivisesti, mutta tie oli aika pehmeä yhdeltä kohtaa. Pysäytin siihen, pohdin hetken ja koitin oikeasta reunasta läpi -alkoi pettää ja peruutin pois. Koitin keskeltä - alkoi pettää ja peruutin pois. Koitin vasemmasta reunasta - alkoi pettää ja petti, ei noussut enää takaperin pois. Ei ollut kun puolisen kilsaa kotoa, niin soitin vaimolle, että heitäpä liina Freemontin kyytiin ja tule apuun. Freemontti meni tuosta maavaransa turvin ihan hyvin ja Alfakin nousi kovalle pikku nyppäyksellä. Freemontilla kokeilin sitten kovimman kohdan ja vähän reilummalla vauhdilla Alfakin läpi. Sitten saikin kotosalla pestä savea ja kuraa vanteista aika huolella. Toinen kuraläppä vähän kärsi kun tuo pohjaansa myöten siellä liejussa oli, muuten taisi selvitä vauriotta.
Tänä aamuyöstä kuuntelin, että oli traktoria liikenteessä ja aamulla olikin mursketta ajettu tuohon. Ei tuota tien pitoa voi yleisesti moittia yhtään, hyvässä kunnossa se yleensä on ja aurataan tunnollisesti talvella. Tämä kevät vaan on ollut lievästi sanoen haastava. Aiemminkin tuohon on mursketta ajettu jo useampaan kertaan, mutta kun se häviää nopeasti sinne kuran sekaan vaikka miten ajaa mattoa päälle. Nyt oli murskekasoja levikkeillä puolen kilsan välein. Eiköhän ne noista suunnittele pehmeimpiä kohtia sitten täyttelevänsä.
Kotopuolen naapuria näin viime viikonloppuna ja se kun tekee työkseen noita tiehoitoja, niin puhui edellisenä yönäkin kahden aikaan saaneensa hälytyksen tukkirekkaa nykimään irti keskeltä tietä. Sanoi kuusi kuormaa mursketta ajaneensa tuon rekan tekemään monttuun
Yöpakkasten aikaan koittavat saada puuta pois metsästä, mutta ei tahdo tiet kestää millään.