Renault Zoe 2020
Tänään oli Nummelassa Autoliiton järjestämä EV-challenge -niminen taloudellisuusajotapahtuma, johon jonkinlaisella kommunikaatio-/tapahtumaketjulla päädyin Renault Zoen kuljettajaksi.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy muodoltaan korkealuontoisen pikkuauton ryhdikkääseen ja tilatehokkaaseen istuma-asentoon, jota säestää negatiivisesti puuttuva ristiseläntuki, melko muodoton istuin sekä polvien sisäreunoja kolhiva rattitolppa. Melko nopeasti sisätilasta paljastuu myös digitaalisuudestaan selkeä mittaristo ja kojetauluun liimattu iipädi. Vaihteenvalitsimesta D päälle ja matk.. eiku ei, tämä ei otakaan sähköistä käsijarrua pois päältä automaattisesti. No, käppäri pois päältä ja menoksi. Renault lipuu vähin äänin eteenpäin ihan sillai peruskelvon pikkuauton tuntuisesti ja on helppo ajaa. Maantielle päästessä sähköauton instant vääntö ei petä taaskaan - ei auta vaikka kuinka odottaa, voimaa ei vaan mistään löydy lisää. Onneksi nyt ollaan ajamassa taloudellisesti, niin eipä tuo sillai haittaakaan - käyttöautossa se vähän harmittaisi. Sama tunne toistuu ohittaessa - sitä vaan on tottunut siihen, että pikkukoneisella ja automaattivaihteisella autolla ensin ei mennä mihinkään, sit tulee kickdown ja vieläkään ei mennä mihinkään, mutta ääni sentään kovenee. Zoessa ei tule kickdownia eikä siis äänikään kovene. Kieltämättä jään kaipaamaan tuota(kin) efektiä.
Mutkaisemmalla tiellä paljastuu auton kaksinaamaisuus - pikkuauton ketteryys on uhrattu akkupaketin massalle ja 1600kg omamassa tuntuu kaarteissa varsin selvästi. Vastapuolena on tosin tietynlainen jämäkkyys suoremmilla tieosuuksilla. Komsii, komsaa - ei matkajämäkkyys ole oman kolmossarjalaisen ökybemarini tasolla, mutta ihan kelvolla tasolla kuitenkin. Vähän jämäkämmän alustan kanssa tämä voisi kuitenkin olla mutkateillä paljon nykyistä kivempi, nyt se on vähän.. no, ranskalainen - kuten ehkä odottaa saattaa.
Vaihdekepistä löytyy D:n lisäksi B-moodi, jossa auto jarruttelee regeneroinnilla kovemmin kun nostelee kaasua. Pieni pettymys oli, että B-moodissa ei cruisella ajaessa ole kuitenkaan yhtään enempää moottorijarrua kuin D-moodissa. Ei tartte kummoista mäkeä, että vauhti karkaa 5+km/h yli asetetun, joten cruisenkin pitämää vauhtia täytyy alamäessä muistaa tarkkailla itse. Ilmeisesti sähkömoottorista kuuluu kevyttä viheltelyä, joka ei omaa korvaani miellytä. Todennäköisesti suuri osa ihmisistä ei tuota huomaa ja lopuistakin suuri osa tottuu moiseen hyvin nopeasti.
Rönöö antaa paremman kuvan sähköautoista ja herättää enemmän omistuksen halua kuin aiemmin ajamani P90D Tesla. En tiedä kertooko tämä enemmän minusta, Rönööstä vai Teslasta. En silti osta Rönöötä, ei sitä halua tarpeeksi herää.
+Ihan veikeä kippo
+Hiljainen (pl. se vikinä)
+Peruspätevä pikkuauto
+Rehellisyys ja konstailemattomuus
-Suorituskyvyn dieselmäisyys - ensin tuntuu, että tämä ei mene mihinkään, eikä sitten menekään mihinkään
-Ergonomia, parempi istuin ja keskikyynärnoja paikkaisi paljon
-Melko perus pikkuauto,
Factor X jää ainakin minun kohdallani aika alas
Ei mikään oo niin viisas kuin saksalainen insinööri. Tai jos on, niin se on suomalainen poliitikko.
) riitti tuskaa. Auto ei ryöminyt "perunapellossa" itsekseen ja kaasua painettaessa loikkasi liian kiireellä. Eteneminen tapahtui 10-20 cm pätkissä, päättyen aina täysjarrutukseen. Käsijarrun kanssa (kerran näissä moinen hienous vielä on) voisi kokeilla, josko auttaa. Puolivahingossa tuli huomattua, että yksikin napsu käsijarrua päällä kytkee ryömimisen pois päältä, mutta auto pyristelee tästä huolimatta liikkeelle kaasua painettaessa. Eli näin voisi saada laitettua jarrulla vastaa ilman vedon katkaisua.
