Rauta kylmää - miehet kovia?

[Tazio]

^
Kumit ehdottomasti!
Raudat - jos siis mennään WS mukaisesti - ovat sen verran kevyitä, että noita oikeasti tarvitaan noston yläosassa.
Tietysti, jos ketjuja on tarjolla saa niillä samanlaisen kasvavan vasteen

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[lerppu]

Tästä tunnistaa itsensä, kuin peiliin katsoisi
https://youtu.be/P5RvaJleF6Y

[Tazio]

Tästä tunnistaa itsensä, kuin peiliin katsoisi
https://youtu.be/P5RvaJleF6Y

Pakko sanoa, että tuo musta toppi ja shortsit pukevat sinua hyvin!

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[FinPat]

Tästä tunnistaa itsensä, kuin peiliin katsoisi
https://youtu.be/P5RvaJleF6Y

Come on, lerppu! Ei jätetä jalkapäiviä väliin. Ne ovat parasta.

[lerppu]

Tänään onkin jalkapäivä. En jätä väliin. Vaikka Iliza Shlesingerin ohjelma puhuttelee.

EDIT: maanantaina kävin penkkisarjassa pitkästä aikaa markkakahdessakympissä, eikä se nyt niin paljon painanut. Jos vaikka pysyis ehjänä, niin vois koittaa takaisin miesten rautoihin. Satujumppaa treeni tietenkin on, mutta ihan mukavasti rullailee!

[jkk]

Tästä tunnistaa itsensä, kuin peiliin katsoisi
https://youtu.be/P5RvaJleF6Y

Come on, lerppu! Ei jätetä jalkapäiviä väliin. Ne ovat parasta.

Penkkipäivä ja jalkapäivä on ihan jees, mut niin on ne muutkin päivät

[FinPat]

Tänään onkin jalkapäivä. En jätä väliin. Vaikka Iliza Shlesingerin ohjelma puhuttelee.

EDIT: maanantaina kävin penkkisarjassa pitkästä aikaa markkakahdessakympissä, eikä se nyt niin paljon painanut. Jos vaikka pysyis ehjänä, niin vois koittaa takaisin miesten rautoihin. Satujumppaa treeni tietenkin on, mutta ihan mukavasti rullailee!

120kg sarjapainona? Kyllä ne miesten raudat lähestyvät nopeasti.

[lerppu]

^eikös se niin ole että penkki ja kyykky kuuluukin tehdä samoilla painoilla?

[jkk]

Pakko kysyä, että tekeekö sedät muuta kuin penkkiä ja kyykkyä?

[FinPat]

Pakko kysyä, että tekeekö sedät muuta kuin penkkiä ja kyykkyä?

Maastavetoa.

Niin, ja n+1 erilaista apuliikettä.

[lerppu]

Pakko kysyä, että tekeekö sedät muuta kuin penkkiä ja kyykkyä?

Täällä setä on aivan häpeissään.

Treeni enimmäkseen muuta kuin mainittuja, i.e. satujumppaa. Käpylä-Kumpula jumppamenninkäisten ohjelmalla kuntosalikäyntejä jo vähintään vuosikymmenen ajan.

Selkä on niin romuna että maasta olen vetänyt viimeksi tosissaan vuosituhannen taitteessa. Kyykkyä tehdään välillä sen verran että näkyy että sitäkin hiukan osataan.
Jos ei ole kaveria jumppaamassa, niin sitten vähemmän. Joskus ei ollenkaan.

Kaikenlaista on kokeiltu, mutta nykyään jako on päivä 1) RUUMIS , päivä 2) ULOKKEET - jotka siis nimensä mukaisia. Näitä tehdään järjestyksessä niin usein kuin ehtii/kehtaa/jaksaa.

[jkk]

No höh, ei nyt häpeissään kannata olla, leppoisaa tai vähemmän leppoisaa harrastamistahan tämä, mutta tulipahan vaan mieleen.

Itsellä painon putoaminen näyttäis pysähtyneen, eli jokunen kilo oli univajeylipainoa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

[silverine]

Mites porukka harrastaa väliviikkoja, lepoviikkoja? Siis ne jotka treenaa säännöllisesti ja kovaa, ei ne jotka
pitävät väliviikon/viikkoja kun ei huvita tai kerkee salille..
Itsellä on niinkin tiheä väli kuin joka neljäs viikko off.. nimittäin jos kolmen viikon treenit ovat olleet intensiteetiltään
tapissa, ja ahnehtii päälle neljännen tai viidennen viikon, jumiutuu kroppa ja joutuu treenaamaan riskillä kiputilojen kanssa.
Itse treenaan enemmän voimaa ja tehoa hakien, en pumppaa ja hakkaa lihasta bodytyyliin.
En siis tee mitään kevyitä viikkoja välissä vaan pidän täydellistä selibaattia salilta - jumppaan kyllä kuminauhalla himassa
ja putkirullailen / pidän vireystasoa muuten yllä. Nyt juuri menossa väliviikko ja sunnuntaina seuraava treeni, leikatun
olkapään ympäristön lihakset ovat hyvin palautuneet eikä jumittele mistään. Eli kohti seuraavaa kolmen viikon rypistystä.

[jkk]

^ 4-6 viikkoa vähän olojen mukaan. Viimeistään silloin kun pari edellistä treeniä tuntuu menevän vähän puoliteholla ja rauta alkaa tuntumaan raskaammalta kuin pitäis.

E: väliviikkoina tulee kuitenkin tehtyä muuta, esim kuntoportaita yhtenä päivänä tai muuta kevyttä ulkoliikuntaa.

[silverine]

^ Itse yritän välttää sitä väsyneenä puolitehoilla tai riskillä jumeja/kipuja vasten vetämistä. Nykyään.
Ikää kun on jo 50 niin olen kokenut parhaaksi antaa kudosten levätä riittävästi ja hermoston palautua kunnolla.
Olen joskus myös harrastanut väliviikolla nopeusvoimatreenejä kun kaikki muu kuormittavuus on tauolla.
(tosin siinä ei hermosto sitten lepää)

Minulla on tuossa sivussa yksi 54v "valmennettava" joka ei millään meinannut tajuta, että pään hakkaaminen
väkisin seinään ei auta, vaan välillä pitää oikeissa kohdissa antaa siimaa - ymmärsi kyllä kun huomasi käytännössä
levon merkityksen treeneihinsä ja kehittymiseen. Moni treenaa ja piiskaa itseään sisukkaasti mutta se kehitys
vaan junnaa paikallaan.

[FinPat]

Mites porukka harrastaa väliviikkoja, lepoviikkoja?

Ei varsinaisesti ihan totaalisesti väliviikkoja mutta tällä hetkellä näyttää vaativan 4 neljän nousujohteisen viikon jälkeen yhden palauttavan viikon. Totaali lepo toimii itselläni huonommin koska olen ilman että menee salille jää lihashuolto kokonaan tekemättä.

Tänään vielä maastavetoa ja muuta saranan rasvausta, viikonloppu ja ensi viikko sitten vain venytellen ja jumppaillen.

[Tazio]

Mulla menee voimakausina (normisti loka-marras ja tammi-touko) conjugate templaten mukaan. Kevyitä viikkoja ei siis ole, mutta 3 viikon progressio rullaa etenkin dynaamisten päivien sisässä.

Nyt kun on praktikaalin kisakausi olen siirtynyt Westsiden tactical templateen, siinä on sama perusrytmi, mutta kokonaistuloksen sijaan painottaa enemmän kestävyys/nopeusvoimaa. Lisäksi tiputan salipäivän empimättä jos harjoittelu/kisavalmistautuminen vaatii. Siitä on jonkin verran hyötyä timbersports lajinomaiseen ja paukkuja riittää + pää kestää toiminnalliseen ampumiseen paremmin kun ei vedä kahtena päivänä viikossa aitoa ME-sessiota. (Ja tietysti tuo vähentää loukkaantumisriskejä jonkin verran.)

Jos practical-kauden ulkopuolella alkaa oikeasti tuntua, että kroppa ei kestä kuormaa/pää ei kestä peliä vedän yleensä viikon ajan reilusti normia enemmän lihaa, kalaa ja rasvaa. Lisäksi tuplavarmistan, entä unta tulee riittävästi. Jos edelleen yskii, kevennän 'kipupisteestä' riippuen jomman kumman/jompaa kumpaa nopeuspäivää viikon tai kahden ajan. Tuolloin otan t-näköisesti mukaan vielä vanhan 80'-luvun mailerivuosina opitun hevoskuurin jossa normilisäravinteiden kylkeen tungetaan kohtalaisia määriä ylimääräistä vihreää teetä, tummaa suklaata, c-vitamiiniä, ibuprofeiiniä ja absinthia.

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[lerppu]

Moni treenaa ja piiskaa itseään sisukkaasti

Tämä sudenkuopan olen ansiokkaasti väistänyt!

[jkk]

^ Itse yritän välttää sitä väsyneenä puolitehoilla tai riskillä jumeja/kipuja vasten vetämistä. Nykyään.
Ikää kun on jo 50 niin olen kokenut parhaaksi antaa kudosten levätä riittävästi ja hermoston palautua kunnolla.
Olen joskus myös harrastanut väliviikolla nopeusvoimatreenejä kun kaikki muu kuormittavuus on tauolla.
(tosin siinä ei hermosto sitten lepää)

Minulla on tuossa sivussa yksi 54v "valmennettava" joka ei millään meinannut tajuta, että pään hakkaaminen
väkisin seinään ei auta, vaan välillä pitää oikeissa kohdissa antaa siimaa - ymmärsi kyllä kun huomasi käytännössä
levon merkityksen treeneihinsä ja kehittymiseen. Moni treenaa ja piiskaa itseään sisukkaasti mutta se kehitys
vaan junnaa paikallaan.

Juu, lepo on todella tärkeää sitä ei voi kyseenalaistaa. Etenkin voimapainotteisessa treenissä hermoston on tärkeää saada levättyä. Kevyt liikunta väliviikoilla mielestäni auttaa myös palautumiseen ja lisää aineenvaihduntaa myös esimerkiksi nivelissä. Jumithan taitaa olla kehon puolustusmekanismi kuormittavalle toiminnalle, näin ymmärsin Tth lekurilta kun alkuvuodesta oli vähän projektia yläselän kanssa.

[silverine]

^ Juu. Yleisurheilupuolelta nostaisin esiin tapaus Annimari Korte:en.
Hänhän on treenannut paljon jenkeissä ja etelä-Euroopassa ulkomaalaisten valmentajien opeilla.
Jäi mieleen kun hän mainitsi selvän eron suomalaisen ja jenkkiläisen treenaamisen suhteen:
jenkeissä tekevät treenit aina suurella teholla, ei (juuri ollenkaan) huoltavaa treeniä, Suomessa
taas tehdään todella paljon huoltavaa treeniä ja pahimmillaan niin, että siinäkin on liikaa kuormittavuutta.
Jenkkityyli on tietysti riskaabeli loukkaantumisten suhteen räjähtävissä lajeissa, kun taas
Suomessa porukka on jatkuvasti jumissa ja hermosto ylikuormittuneessa tilassa.
Yleistäen.

[h_lauri]

Kahvakuulaillu kohta kolme kuukautta. Alkaa näkymään et koronakilot on lähteny.

[FinPat]

Suomessa taas tehdään todella paljon huoltavaa treeniä ja pahimmillaan niin, että siinäkin on liikaa kuormittavuutta.

Joo, "huoltavan" ja huoltavan treenin välisen eron pitäisi olla selvä mutta on niin helppo tehdä aivan liian kova "kevyt" päivä. Ainakin itse syyllistyn tähän liian usein ja liian helpolla.

[FinPat]

5 x 160kg maasta ja happi alkoi loppumaan, sappineste tunkemaan kurkusta ylös ja muutenkin työtätehnyt olo. Heikoksi on kunto päässyt. Pitää lisätä aerobista ja ananaerobista kestävyysharjoittelua ohjelmaan.

[FinPat]

Positiivisena todettakoon että tänäänkin aamulla pääsi sängystä ylös ilman jäykkyyttä eli raudat aivan sopivat mutta kunto aivan liian huono.

[jkk]

^jäykkyyden puute kertoo ongelmasta. Joko rautaa oli liian vähän, tai sitten se ei löytänyt perille.

Itellä pari viikkoa täystaukoa treeneistä. Tuli jälleen reväytettyä vasen ylärintalihas heti solisluun alapuolelta. Pieni kuoppa tuntuu ja kuvalla näkyy repeämä. Ei onneksi koko lihan paksuudelta ja selvii ilman kirurgiaa.

[FinPat]

^jäykkyyden puute kertoo ongelmasta. Joko rautaa oli liian vähän, tai sitten se ei löytänyt perille.

Itellä pari viikkoa täystaukoa treeneistä. Tuli jälleen reväytettyä vasen ylärintalihas heti solisluun alapuolelta. Pieni kuoppa tuntuu ja kuvalla näkyy repeämä. Ei onneksi koko lihan paksuudelta ja selvii ilman kirurgiaa.

Olet siinä suhteessa oikeassa että rautaa oli liian vähän mutta tosiaan lyhyessäkin sarjassa alkoi happi loppumaan. Muutaman viikon päästä kakkosia pitkällä palautuksella niin sen jälkeen uskoisin että aamukankeus iskee.

Tsemppiää repeymistä palautumiseen.

[lerppu]

Haa - alkaa treeni kulkemaan ja paikkoihin sattuu vain normaalin verran.
(Kerran yksi lääkäri kysyi miten paljon selkään sattuu. Sanoin että normaalin verran. Kuulemma normaali on "ei yhtään". Buahharhaarghh! )
Eli voin harjoitella "kivun rajoissa" - ja nyt harjoitellaan. Vanhaa koulua. Tavoitteitakin on, läskinä on sen verran mukava lyllertää että pidetään oma paino koholla kun sitten jaksaa jotain nostaakin. Omaksi iloksi. Oon aatellut että aikuisen miehen pitää jaksaa salilla nostaa oma paino penkiltä - onneksi oon suht vahva, ni tähän rajaan on mittavasti matkaa!

Joten laitetaan itselle muistiin ja muille naureskeltavaksi tähän ylös että jos paikat kestää, niin ennen kesätaukoa pitäisi saada penkki takaisin puoleentoistamarkkaan. Ja kyykky & veto ei saa olla vähempää kuin penkkitulos. (Tää jälkimmäinen on mulle se vaikeampi tavoite .)

[FinPat]

Joten laitetaan itselle muistiin ja muille naureskeltavaksi tähän ylös että jos paikat kestää, niin ennen kesätaukoa pitäisi saada penkki takaisin puoleentoistamarkkaan. Ja kyykky & veto ei saa olla vähempää kuin penkkitulos. (Tää jälkimmäinen on mulle se vaikeampi tavoite .)

Hienoa että tavoitteet on nyt kirjattu ylös!

Meille perusheikoille, pitkäkätisille ja lyhytjalkaisille tuo penkki-veto-kyykky suhde ei ole ongelma. Sen sijaan 150kg penkkiin joutuu kyllä tekemään työtä senkin edestä kun jopa 130kg merkistä on nykyään niin perskuleen painava. No, tässä on vielä on aikaa ennen kuin 60v tulee täyteen että ehtii samaan 150kg penkistä vielä kun ikä alkaa viitosella. Kilo kerrallaan.

[FinPat]

Internet on siitä kätevä keksintö että omalle näkökannalleen löytää aina sopivia perusteita. Oman kuplani sisällä perustelen salilla käymisen moraalisen oikeutuksen korona-aikaan vaikka tällä tutkimuksella:

https://www.shu.ac.uk/news/all-articles ... ubrCyRO-GA

Sen verran tarkistin että Sheffield Hallam Uni näyttäisi olevan rankattu QS:n mukaan luokkaan 801-1000 eli alemmas kuin Helsingin Yliopiston, Aalto, Turun Yliopisto, Tampereen Yliopisto, LUT, Oulun yliopisto tai Åbo Akademi. No, ihan riittävä referenssi kuitenkin koska vahvistaa omaa näkemystäni.

[jkk]

Internet on siitä kätevä keksintö että omalle näkökannalleen löytää aina sopivia perusteita. Oman kuplani sisällä perustelen salilla käymisen moraalisen oikeutuksen korona-aikaan vaikka tällä tutkimuksella:

https://www.shu.ac.uk/news/all-articles ... ubrCyRO-GA

Sen verran tarkistin että Sheffield Hallam Uni näyttäisi olevan rankattu QS:n mukaan luokkaan 801-1000 eli alemmas kuin Helsingin Yliopiston, Aalto, Turun Yliopisto, Tampereen Yliopisto, LUT, Oulun yliopisto tai Åbo Akademi. No, ihan riittävä referenssi kuitenkin koska vahvistaa omaa näkemystäni.

Treenaaminen on juuri sitä itsestään huolehtimista parhaimmillaan. Ei tarvii perusteluja

[Carlo Coppa]

Kävin tänään kaupungin salilla. Juuri tuli tieto, että se on kiinni 2.-21.12. Työpaikan sali on ollut kiinni maaliskuusta lähtien.

[silverine]

Olkapääleikkauksesta 8½ kuukautta. Solttupenkkiä kapeahkolla hartianleveällä otteella stopeilla
5x5 toistoa 82.5 kilolla 3 minuutin pausseilla. Suurinpiirtein 20 kiloa uupuu tasosta ennen leikkausta.
Pari kuukautta sitten en olisi uskaltanut tehdä käsipainopenkkiä 31kg käsipainoilla mutta nyt
meni suht kivuttomasti. Tällä vauhdilla - ilman takapakkeja - vuosi menee leikkauksesta päästä kohtuu lähelle normikuntoa.
Sulkapallon peluu onnistuu jo yllättävän hyvin eikä olkapää erityisemmin kipeydy siitä. Palautuu nopeasti.
Leikatun olkapään käsi on vielä silminnähden ohkaisempi kuin vasen käsi, sille pitää tehdä vähän extraa että tasoittuu.

Nyt olkapääleikkauksesta 12 ja puoli kuukautta. Kapeahkojen solttupenkkien kehitys stopeilla loppui kesällä 90 kiloon, sillä meni 4x5 toistoa.
Siinä kohtaa rupesi tuntumaan sen verran tiukalta, että päätin vaihtaa tekniikkaa. Eli rupesin totuttelemaan normilevyiseen otteeseen - minulla
voimanostotangon rihlauksessa nimettömät eli ei kovin leveä ote. Huomasi välittömästi, että oikean puolen tukilihakset huusivat hoosiannaa
tottumattomina. Isommalla romulla pystyisi tietty leveällä nyt tekemään mutta ensin pitää rauhassa vahvistaa tuki kuntoon. Jalat ilmassa
penkkaaminen auttaa kontrolloimaan ja huomaamaan puolieroja ja puutteita, ei tule ahnehdittua ja vedettyä väkisin.
Leikattu käsi vahvistuu koko ajan suhteessa vasuriin, ei enää paljoa perässä. Joka 4. viikko pidän kevyen viikon, jolloin punttitreeni on vain huoltavaa
ja kuntopiirinomaista.
Leikkauksen jälkeen omaksumani supersarjatreenaaminen vastalihaksille on ollut jonkinlainen täsmäase omaan kroppaan - voima kehittyy hyvin ja jopa uutta
lihastakin on kertynyt. Nyt kun välillä tekee lihasryhmän kerrallaan, huomaan etten meinaa saada samaa tatsia ja pumppia lihaksiin kuten supersarjoilla.
Aikaa säästyy ja tehoa tulee treeneihin supersarjoilla ja kun hommaan tottuu, ei painoissa tarvitse tinkiä yhtään suoriin sarjoihin verrattuna.
Riippuu olkapään kuntoutumisesta, pääsenkö vielä maksimivoimatreenin makuun joskus ja skabaamaan taas. Mutta tällainenkin treenaminen riittää ihan hyvin.
Katotaan mikä tilanne ensi kesänä.

Olkapääleikkauksesta 19 kuukautta. Voimatasot leikatulla puolella hyvin kehittyneet, pientä epäbalanssia vielä paikoitellen.
Solttupenkki stopeilla on nyt 97.5 kilolla 4x5 tasossa, siinä samassa kiskon supersarjoina kulmasoutua myötäotteella 110 kilolla 4x7 toistoa.
Satasella olis kiva vielä saada tehtyä 5x5 mutta saapa nähdä. Jonkinlainen "kyllästymispiste" saavutettu tällä treenillä joka on kantanut reilut
puolitoista vuotta - pohjilta lähelle normitasoja, verrattuna ennen leikkausta. Oma paino 81-82kg. Edelleen. Alkuvuodesta tuli mittariin 50v ikää,
joten ajattelin ryhdistäytyä ns. aerobisella puolella..20 vuoden tauon jälkeen aloitin squashin pelaamisen kerta viikkoon, tosin kerhoillassa tulee
2 tunnin aikana pelattua helposti 10 erää joka on aika kova rasitus sen 20 vuoden juoksemattomuuden jälkeen.. Pikku hiljaa rupeaa kunto kehittymään.
Olkapää väsyy vielä aika nopeasti mutta kestää ihan hyvin mättämisen.

Olkapääleikkauksesta 22 kuukautta. Solttupenkkiä stopeilla 100 kilolla 4x5 toistoa 4 minuutin palautuksilla. Yhdestä toistosta kiinni että olisi
mennyt 5. sarjakin vitonen. Olen pari kuukautta treenaillut Myyrin salilla kun duunin sali laitettiin keväällä kiinni. Myyrissä on voimanostotangot
ja huomaan treenanneeni duunin painonnostotangoilla sormen leveys per puoli kapeammalla penkkiä kuin normileveyteni on ollut.
Normileveys tuntuu yllättävän leveältä.. Toisaalta olkapään kuntoutuksessa kapeampi on ollut ihan hyvä ratkaisu.
Vaatii vähän tissiosaston haastamista vipareilla, jota en ole tehnyt jälkeen leikkauksen, mutta nyt muutaman treenin kerennyt jo tekemään niitäkin.
Voimakunto polkee paikoillaan ja bodykunto on varsin hyvä kun Myyrissä olen intoutunut tekemään enemmän määrää -> tuloskunto ei ole parhaimmillaan.
Ajattelin nyt ruveta vähentämään määrää ja kutittelemaan voimaa ulos tekemällä penkissä kolmosia, noita vitosia olen tehnyt nyt iät ja ajat.
Tosin nöyrästi hattu päästä ja riittävän alakautta sitä taidetta. Aloitan tolla satasella ja teen 6-7 kolmosta. Siitä 2.5kg välein ylöspäin, katsotaan mihin
pääsen. Enkka on kolme kolmosta 122.5 kilolla, 4min pausseilla. Solttupena ja stopit. Veikkaan että tämän hetken kondis voisi olla kylmiltään
kolme(ainakin) kolmosta 110 kilolla. Tosin ennätyskunnossa tein vinopenkkiä satasella ja dippiä 60kg lisäpainolla...kumpaakaan en tee ollenkaan
tällä hetkellä, jos koskaan enää. Ainakaan dippiä, vaikka siitä kovasti tykkäsinkin. Se nimittäin on olkapäiden supraspinatuksen tappoliike nro 1.

Olkapääleikkauksesta 28 kuukautta. Oikea käsi rupeaa olemaan joka liikkeessä vasemman veroinen, ja vasuri on välillä
hätää kärsimässä. Jalat penkillä penaa stopeilla 5x3x110kg viikko sitten, 3min palautuksilla. Solttupenkki-maksimi merkistä
125-127.5kg tasossa, laskennallisesti. 42-kiloisilla menee käsipainopunnerrusta kasin sarjoja kivasti, joten tukeakin on
kehittynyt olkapään tienoille riittävästi. Vielä on hieman matkaa ennätyslukemiin, mutta kohta vaihtuu mittariin 51 vuotta, joten ei
tässä enää ihan tuoreimmassa nousukiidossakaan voi olla. Jos taso on vielä noustakseen, niin saa nousta. Omapaino pysynyt 82 kilon
huiteilla.

[FinPat]

Hienoa että olkapääleikkaus auttoi ongelmaan ja että palautuminen leikkauksen jälkeen alkaa pikku hiljaa olemaan voiton puolella. Terveitä treenivuosia toivotellaan!

[silverine]

^Kuten hyvin tiedät, mitään kovin tervettä ei näissä hommissa ole eikä tule, mutta kiitos kuitenkin.

[FinPat]

Läski on voimaa!

Tänään 130kg decline penkissä kunnollisella pysäytyksellä ja aivan paperia. Suoraan 140 kg tankoon ja vaikka ohjelmassa ei max päivä ollutkaan ja sieltähän sekin tuli. Päänuppi ei tosin kestänyt kunnon pysäytystä vaan nosto lähti samantein kun tanko upposi läskiin mutta tässä penkissä ei persevippikään onnistu joten ei se varmaankaan ihan kamala ollut.

Ja ennen kaikkea, olkapäätkin ovat treenin jälkeenkin vielä OK oloiset ilman jomotuksia tai muuta ikävää.

Omapaino varmaankin aika liki ATH mutta olkoon tämän kerran.

[lerppu]

^markkanelkyt on nuorekas rauta! Onnittelut - nyt pysyy joulumielellä.

[Tazio]

^^

Hyvin liikkuu tina!

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[FinPat]

Adipem autem viribus!

[Tazio]

Adipem autem viribus!

Voimaa, koska rasvaa!
<peukkujutska>

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[tritonus]

Vai tällainenkin ketju.

Avausviestissä toivotettiin aivan erikseen tervetulleeksi myös crossfittaajat. Ehkä sitä uskaltaa myöntää lajia harrastavansa.

Reippaat 10 vuotta tuli harrastettua ja kisattua kestävyyslajissa, tarkemmin puuvenesoudussa. Kymmenen Partalansaaren kierroksen jälkeen hommasta katosi suurin palo, eikä talvitreeni ergolla maistunut sekään enää. Jotakin piti kumminki keksiä tuon soudun tilalle jotta pysyis ees jonkinlaisessa kunnossa. Kuntosalihommia olin tehnyt enemmän tai vähemmän soudun ohella, mutta en mä siitä ikinä mitään erityisempiä kiksejä saanut.
Kävin puolisen vuotta kahvakuulailemassa, ja sen touhun ohjaaja mulle sit vinkkas crossfitin kokeilemisesta. Nyt olen reilu 4 vuotta sitä harrastellu, ja joissakin kisoissakin käynyt mittaamassa omaa kuntoa muita varhaiskäyriä vastaan sekalaisella menestyksellä.
Aivan kivaa, monipuolista tekemistä.

En mä tiedä onko mulla sen kummemmin mitään annettavaa tälle keskustelulle tai teidän treeneille. Kiloista en teidän kanssa viitsi edes aloittaa puhumista.

[FinPat]

Vai tällainenkin ketju.

Avausviestissä toivotettiin aivan erikseen tervetulleeksi myös crossfittaajat. Ehkä sitä uskaltaa myöntää lajia harrastavansa.

Reippaat 10 vuotta tuli harrastettua ja kisattua kestävyyslajissa, tarkemmin puuvenesoudussa. Kymmenen Partalansaaren kierroksen jälkeen hommasta katosi suurin palo, eikä talvitreeni ergolla maistunut sekään enää. Jotakin piti kumminki keksiä tuon soudun tilalle jotta pysyis ees jonkinlaisessa kunnossa. Kuntosalihommia olin tehnyt enemmän tai vähemmän soudun ohella, mutta en mä siitä ikinä mitään erityisempiä kiksejä saanut.
Kävin puolisen vuotta kahvakuulailemassa, ja sen touhun ohjaaja mulle sit vinkkas crossfitin kokeilemisesta. Nyt olen reilu 4 vuotta sitä harrastellu, ja joissakin kisoissakin käynyt mittaamassa omaa kuntoa muita varhaiskäyriä vastaan sekalaisella menestyksellä.
Aivan kivaa, monipuolista tekemistä.

En mä tiedä onko mulla sen kummemmin mitään annettavaa tälle keskustelulle tai teidän treeneille. Kiloista en teidän kanssa viitsi edes aloittaa puhumista.

Crossfit on oikeasti mielenkiintoinen laji jonka suosio on tuonut paljon uusi harrastajia raudan pariin. Ja myönnän heti kättelyssä että oma 50+ kroppani ei enää kestäisi tyypillistä Crossfit treeniä. Kovaa menoa kun katsoo tosi harrastajien tekemistä.

[lerppu]

^^Oikea ristiinkunnostelija - loistavaa, vähän kuin spottaisi liikenteestä Arnan! Tervetuloa myös puolestani ketjuun ja kertomaan vanhan koulun leukansa louskuttajalle moisen harjoittelun tunnelmia. Joudun tunnustamaan täydellisen tietämättömyyteni crossfitin tavoitteista tai harjoitusmuodoista. Mieluusti opin lisää, ei ole aihetta johon tällä forumilla ei voisi perehtyä!

Editoidaan: Läksin etsimään motivaatiota uudelta salilta. Löysin itseni Hotelli Haagan entisestä baarista, ovat sinne rahdanneet puntteja, tankoja ja koneita. Ei ole kaksinen paja, mutta kelvannee. Rouvan kanssa ryhdyimme yhdessä salin ovea availemaan - korona kun lopetti häneltä koripallon. Saas nähdä mitä tästä seuraa. Kävi jo sanomassa että älä puhise niin kovaa.

[Tazio]

Kyllähän tänne aina Ristiinvarustelijoita sopii!

Oma syksy on mennyt vähän jäitä poltellessa. Raktikaalikauden jälkeen on vedetty Westside-templatella kohtalaiseen tahtiin.
Mies ja tulokset vain ovat kuin pyy maailmanlopun edellä. Kesän kirveshommista huolimatta - tai niistä johtuen - ovat veto ja penkki tulleet kohisten alas keväästä. Kyykky on ainoa joka on suunnilleen samalla tasolla.

YT'n kutistumisen lisäksi vaaka kuittailee päin naamaa. Aamupaino on romahtunut jonnekin 104 nurkille.

Ja joo, voisin tietysti pitää linjat ja syyttää ikääntymistä ja Timbersport-treenin aiheuttamaa kataboliaa. Totuus on kuitenkin se, että olen syönyt kuin pikku-tyttö. Aika tarttua härkää sarvesta luulenma.

-Tazio

Lähetetty minun SM-T515 laitteesta Tapatalkilla

[silverine]

Tuli teidän läskeistä ja voimasta mieleen, että läskistä on omassa henkilöhistoriassa ollut hyötyä
lähinnä jalkaliikkeissä ja vedoissa. Varsinkin kintut imivät kaikki pluskalorit nousukiitoon
kyykyissä, jalkprässeissä ja hackeissa, kun ysärillä tuli ähellettyä Mikonkadun Gold'silla.
Nykyään Mayorsilla olevaan legendaariseen jalkaprässiin sai heittää lähes viikoittain 20kg lisää
romua, kun tuli bulkattua 8-10kg painoa kroppaan vuodessa. Puuskututti portaissa, mutta
prässikelkka sai kyytiä. Penkissä en ole vastaavaa hyötyä, ainakaan samassa mittakaavassa,
saanut. Oma teho-paino suhde on paras omapainon ollessa 80 kilon korvilla. 90-kiloisena olen
kyllä salipenkki-enkkani nostanut, mutta 80-kiloisena olen päässyt 5 kilon päähän siitä..

Mitä tulee tuohon crossfitiin, niin omatkaan mestat ei sitä kyllä kestäisi. Muutenkaan en ole koskaan
ollut mikään kestävyysurheilija. Solttupenkkiskaboissa olen maksimia lähinnä vetänyt, tosin aluksi
treenasin myös toistovoimaa. Omat tulokset niissä olivat vaan varsin heikkoja suhteessa maksimivoimaan.
Tosin kun sitä rupesi vähän treenaamaan, tulokset kyllä nousivat melko nopeasti, muttei lähellekään sitä,
mitä olisi pitänyt olla. Ja tukkoonhan sillä treenillä itsensä veti.
Monesti olen nähnyt, kun vahvat sällit kokeilevat ensimmäisen kerran toistovoimapunnerrusta...tanko liikkuu
hirveää tahtia, kunnes stoppi tulee aivan seinään, ja yllättävän aikaisin, alun liikenopeuteen suhteutettuna.
Ja sitten on nämä turbodiisselit, jotka pumppaa + 50 toistoa tasaisen tappavasti, ja vielä löytyy puristusta
muutamaan toistoon, kun luulee että nyt tuli noutaja. Meitä on moneen lähtöön.

[tritonus]

^^Oikea ristiinkunnostelija - loistavaa, vähän kuin spottaisi liikenteestä Arnan!

Eipä tässä tavoitteet paljoa muusta liikunnasta tunnu eroavan. Jotkut treenaa kuntoutuakseen jostakin vammasta tai leikkauksesta, jotkut painoa pudottaakseen tai pikemminkin kehokoostumusta muuttaakseen, tai sit niinkun mä, ihan vaan pysyäkseen toimintakykyisenä ja jonkinlaisessa kunnossa. Jotkut harvat varmaan harjoittelee pelkästään tavoitteellisesti, mutta ehkä näitä ei enää ole edustamassani 40+ ikäluokassa. Se juna ikäänku meni jo.

Teitä paremmin tuntematta luulen, että jokaisen teidän kroppa kestäisi crossfit-treenin. Sen voi varmasti vetää pahasti överiksi painoilla, intensiteetillä tai molemmilla, mutta niinhän voi tavan salitreeninkin. Oikeestaan, perustunnilla on ehkä vaikeampi rikkoa itseään kuin yksin salilla harjoitellessa. Tunnilla kuitenkin on valmentaja, joka ainakin yrittää valvoa jokaisen suorittamista ja tekniikkaa. Suomessa valmentajat jopa osaa asiansa, ymmärtääkseni kaikkialla näin ei suinkaan ole. Kaikkea voi skaalata, jotta homman saa itselleen sopivimmaksi.
Vaikka lajista yleisesti tiedetään kovan intensiteetin lyhyet rykäykset, niin niidenkin todellisen kuormittavuuden päättää lopulta jokainen liikkuja itse. Voin tehdä, ja teenkin, melko samankaltaisia treenejä toisina viikkoina liki palauttavina ja toisina ns. sata lasissa, ihan vireystilan ja fiiliksen mukaan.
Parasta, ja samaan aikaan ylivoimaisesti vaikeinta, tässä on hommaan olennaisesti liittyvät olympianostot. En ikipäivänä olisi salilla yksin puuhaillessani tehnyt rinnallevetoa, työntöjä, valakyykkyjä tai tempauksia. Vaikeudellaan välistä turhauttavia, mutta samanaikaisesti hiton kivoja liikkeitä. Jotkut varmaan noita hankaa itsekseenkin, mutta mulle nämä tuli tutuksi vasta tämän homman myötä.

Mä jotenkin tunnistan itseni tuosta tasaisen tappavasta menosta. Muutenkin mulle toimii paremmin moottoria vaativat, pitkäkestoiset suoritukset, kun raakaa voimaa vaativat suoritteet.

Noin yleisesti nyt ihan hyvä vaihe menossa. Maaliskuulla kun tämä pandemia iski todella päälle alkoi jonkinlainen alamäki. Treenaaminen jäi onnettomaksi kun sali oli kiinni ja kotoa ei oikein välineitä sen paremmin kun tilojakaan löydy. Kun rajoituksia vähän avattiin ja salille taas pääsi, niin innostuin hieman liikaa ja ahnehdin useammat kisat ja kisakarsinnat peräkkäin. Kuukausi-puoltoista meni tehden pelkkiä kisasuoritteita ja niistä palautuessa, mikä näky sit heti sen jälkeen ihan perustekemisessä aika pahasti. Motikin meinas kadota.
Maksimivoima on vieläkin hieman kevättä perässä, mutta kovasykkeiset, paljon toistoja sisältävät hommat kulkee ehkä paremmin kun koskaan.

[Vittorio Jano]

Kävi jo sanomassa että älä puhise niin kovaa.

Tämä liittyi vielä niihin salihommiin?

[Tazio]

Yleinen näkemys taitaa sanoa, että painonnousu auttaa kyykkyä ja penkkiä. Veto suhteessa saattaa kärsiä.

Eli Silverinen kokemus seurailee bro-science’ä. 5 kiloa penkkiin vs. 10 kiloa vaakaan on myös mielestäni vielä samaa sarjaa, yksilölliset erot esim. hermostuksissa, tekniikassa ja irtiottokyvyssä huomioiden.

Itse kipuilin takavuosina pitkään markka viidenkymmenen kanssa ja jouduin syömään tosissani jotta tuo raja puhkesi. Alle satkun puntarilukemalla siitä ei vain tullut lasta eikä pashaa. Tuokaan ei mene/aikanaan kohdallani mennyt lineaarisesti. Kun paino nousi jonnekin 105 nurkille ei seuraavan 5 kilon ottaminen vaatinut merkittävää painonlisäystä. Myös kyykky on kohdallani seurannut tuota, lisää painoa -> lisää romua selkään

-Tazio


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[silverine]

^ Olen myös ollut vähän paremmassa kunnossa 80-kiloisena kuin 90-kiloisena, joten se osittain selittää
kohtuu vähäistä eroa tuloksien välillä. Katsoin myös piruuttani Wilksin pisteytystä: 81-kiloisena tehty 145kg
vastaa 155 kilon penkkiä 89-kiloisena, eli se oma salipenkkienkka 150kg on tehty vähän huonommalla kondiksella
kuin luuviuluna nostettu. Suoritustavoissa ei merkittävää eroa.

[FinPat]

Adipem autem viribus!

Joulun läskeillä vuoden ensimmäinen kalteva penkki, työsarjana 10x 110kg. Ensimmäisissä toistoissa nätti pysäytys alhaalla mutta 3-4 viimeistä eivät pitkään rintalastan alapuolella levänneet. Olkapäät yhä keskusteluväleissä kanssani. Nyt alkanee alamäki näissä leikeissä kun ylikalorit ovat kääntyneet negatiiviselle puolelle.

No, firma cooper odottaa taas toukokuussa joten tuollaiset 15kg onkin hyvä hukata.

[lerppu]

2021 lähtenyt liikkeelle painonpudotusproggiksella. Saleilua sen verran ettei laihduta ihan kaikkia lihaksia. Tavoite on päästä neuvolavaakaan kesäkuuhun mennessä. Laitetaan tähän vielä motivaatiokuva.