Mitäs muutakaan voi odottaa talon väeltä joka laskee kännissä pulkalla rappusia? Tai kun tv-lupatarkastaja tulee, niin yksi asukki juoksee täysillä hakkaamaan ovia ja huutamaan "TV-KYYLÄ ON TALOSSA!!!".
Alfalla ajaminen on kuin panisi ilman kumia: tuntuu helvetin hyvältä, mutta voi laueta koska vaan
Kaalipata kirjoitti:Mitäs muutakaan voi odottaa talon väeltä joka laskee kännissä pulkalla rappusia? Tai kun tv-lupatarkastaja tulee, niin yksi asukki juoksee täysillä hakkaamaan ovia ja huutamaan "TV-KYYLÄ ON TALOSSA!!!".
Niinno, eipä tää "koitetaan paljon noista sun Cerwin Vega:n PA-kaapeista lähtee mökää" -tempauskaan siitä viisaimmasta päästä ollut. Nupit kaakkoon ja hissillä kerros kerrallaan alaspäin, vielä kuuluu. Seitsemän kerrosta.. Terveisiä vaan Cerwinille, vuosihan oli '99.
Jos oli viikonloppuisin tylsää niin ei tarvinnut kuin kävellä rappukäytävään, valita ovi jonka takaa soi musiikki, soittaa ovikello ja liittyä bileisiin.
kyl ny repesin...kakkahuumoria olis ihan kiva asua tommosissa lähiöissä muutama kuukausi tekis kaikille hyvää tottunu itte siihen et morjestan "naapuria" mut nois tilanteis vois olla "tunti turpaan"-meininki ...niin kävi ainaki forssassa ku kaveria menin muutossa jeesaamaan
ahma kirjoitti:
Niinno, eipä tää "koitetaan paljon noista sun Cerwin Vega:n PA-kaapeista lähtee mökää" -tempauskaan siitä viisaimmasta päästä ollut. Nupit kaakkoon ja hissillä kerros kerrallaan alaspäin, vielä kuuluu. Seitsemän kerrosta.. Terveisiä vaan Cerwinille, vuosihan oli '99.
Jos oli viikonloppuisin tylsää niin ei tarvinnut kuin kävellä rappukäytävään, valita ovi jonka takaa soi musiikki, soittaa ovikello ja liittyä bileisiin.
Juu, tulee oikein vanhat hyvät ajat mieleen: Otaniemen opiskelijakämpän keittössä meiltä hajosi kerran pontikkakattila. Tai ei se mitään hajonnut, se räjähti. Onneksi ei ollut ketään paikalla, sillä jätimme pannun porisemaan ja läksimme tekemään labratöitä. Noh, paineet olivat sillä välin nousseet liikaa ja poksis. Kun tulimme kämpille, paikalla oli palokunta ja poliisi sekä käytävä täynnä ihmetteleviä naapureita. Palomestari ja ylikonstaapeli heristelivät sormiaan ja sanoivat "Älkää pojat enää keittäkö!". "No ei tietenkään", sanottiin ja jo parin kuukauden kuluttua meillä oli uudet laitteet valmiina.